Uppoaminen

Uppopaminen on suomenkielinen termi, joka viittaa kappaleen tai olion siirtymiseen veden pintaa alemmas ja lopulta kokonaan vedenalaiseksi. Sanaa käytetään sekä kuvaamaan yksittäistä tapahtumaa (esimerkiksi veneen uppoamista) että yleistä prosessia, jossa jokin kappale menettää riittävän nosteen ja vajotaa. Uppopaminen muodostuu verbistä upottaa ja -minen-muodosta, ja sitä voidaan käyttää sekä fysikaalisesta että teknisestä kontekstista.

Fyysinen tausta:

Uppopaminen liittyy nesteen ja kappaleen tiheyseroihin. Archimedeen periaate määrittelee, että kappale saa uppoamisen nosteen, kun sen tilavuuden syrjäyttämä neste vastaa kappaleen painon. Jos kappaleen tiheys on suurempi kuin nesteen tiheys, kappale uppoaa ja pysyy vedenalaisena, kunnes se ei enää riitä nostamaan. Sijoitus ja muoto vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti ja missä asennossa uppopaminen tapahtuu.

Kontekstit:

- Merenkulkussa uppopuminen on yleinen termi laivojen tai veneiden vedenalaiseksi muuttumisesta. Syiksi ovat esimerkiksi vuoto, rakennevaurio, upotus tai yliruuhkautuminen.

- Tekniikassa ja teollisuudessa uppopuminen voidaan käyttää tarkoituksellisesti, esimerkiksi vedenalaisissa töissä, sukelluksissa tai miehittämättömien laitteiden käyttöönotossa.

- Metaforisesti termiä käytetään joskus kuvaamaan tilaa, jossa jokin järjestelmä, projekti tai talous uppoaa, kun sen arvo tai suorituskyky hiipuu.

Lisää: Katso myös vajoaminen, noste, buoyancy.