Unimodaalisuussääntöjen
Unimodaalisuussääntöjen käsite viittaa tilastotieteessä ja Sturm–Lyapunovian kirjoissa käytettyihin kriteereihin, teoreemoihin ja havaintoihin, joiden avulla voidaan todentaa tai taata unimodaalisuus—eli että jakaumalla, sekvenssillä tai funktiolla on yksi huippukohta (modi) tai modien joukko muodostaa yhteisen, suppean alueen.
Unimodaalisuuden peruskäsite: Jakauma tai tiheys on unimodaalinen, jos sen arvot kasvavat jossain määrin kohti yhtä kappaletta
Yleisiä riittviä ehtoja unimodaalisuudelle: Yksi yleisesti käytetty riittämättömän tai vahvemman unimodaalisuuden takaa-tekijä on log-konveksisuus; jos tiheys
Säilyvyys ja rajoitukset: Joidenkin ominaisuuksien mukaan unimodaalisuus säilyy konvoluutiolla tietyin ehdoin (esimerkiksi log-konveksiset tai vahvasti unimodaaliset
Käyttökohteita: Unimodaalisuussääntöjä sovelletaan tilastollisessa mallinnuksessa, jakaumien luonteen luonnehtimisessa, hermoväylien signaalianalyysissä sekä tiheys- ja riskiarvioissa. Niiden avulla