Ultraäänikuvien

Ultraäänikuvien, suomeksi ultraäänikuvat, ovat lääketieteellisiä kuvantamismenetelmiä, jotka hyödyntävät korkeataajuisia ääniaaltoja kehon sisäisten rakenteiden visualisoimiseksi. Menetelmä perustuu ultraäänen heijastumiseen kudosten rajapinnoista. Laitteesta lähetetty ultraääni kulkee kudoksiin, ja kun se kohtaa eri tiheyksisiä kudoksia, osa ääniaalloista heijastuu takaisin ultraäänilaitteeseen. Laite mittaa heijastuneiden ääniaaltojen ajoituksen ja voimakkuuden ja muuntaa ne reaaliaikaisiksi kuviksi näytölle.

Ultraäänikuvauksella on useita etuja. Se on kivuton, ei käytä ionisoivaa säteilyä, ja se on suhteellisen edullinen ja helposti saatavilla oleva kuvantamismenetelmä. Sitä käytetään laajasti monilla lääketieteen erikoisaloilla. Esimerkiksi radiologiassa sitä käytetään vatsan elinten, kuten maksan, munuaisten ja haiman, tutkimiseen. Gynekologiassa ja obstetriikassa ultraäänikuvia hyödynnetään sikiön seurannassa, kohdun ja munasarjojen tilan arvioinnissa. Sydänultraäänellä tutkitaan sydämen rakennetta ja toimintaa. Myös verisuonten tutkimuksessa ja tuki- ja liikuntaelimistön vaurioiden diagnosoinnissa ultraäänikuvilla on tärkeä rooli. Kuvien laatuun vaikuttavat muun muassa potilaan kudosten ominaisuudet ja tutkittavan alueen syvyys.