Ultraäänidiagnostika

Ultraäänidiagnostika, yleisesti tunnettu myös nimellä ultraääni, on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka hyödyntää korkeataajuisia ääniaaltoja kehon sisäisten rakenteiden kuvien tuottamiseksi. Menetelmä perustuu ääniaaltojen heijastumiseen eri kudosten rajapinnoista. Laite lähettää äänipulssin, joka kulkee kudosten läpi ja heijastuu takaisin vastaanottimeen. Tietokone prosessoi nämä kaiut ja muuntaa ne reaaliaikaiseksi kuvaksi näytölle. Ultraäänitutkimus on kivuton, turvallinen eikä käytä ionisoivaa säteilyä, mikä tekee siitä sopivan monenlaisiin käyttökohteisiin, mukaan lukien raskaana olevien naisten seurantaan.

Ultraäänidiagnostiikkaa käytetään laajasti useilla lääketieteen aloilla. Gynekologiassa sitä hyödynnetään esimerkiksi kohdun ja munasarjojen tutkimuksessa. Sydämen ultraäänitutkimus, eli ekokardiografia, antaa tietoa sydämen rakenteesta ja toiminnasta. Vatsan alueen ultraäänellä tutkitaan maksan, sappirakon, munuaisten ja haiman tilaa. Verisuonitutkimuksissa sillä voidaan havaita veritulppia tai ahtaumia. Lihasten ja jänteiden sekä kilpirauhasen kuvantaminen onnistuu myös ultraäänellä. Menetelmä soveltuu erinomaisesti pehmytkudosten arviointiin, nestekertymien havaitsemiseen ja biopsioiden ohjaamiseen. Ultraäänilaitteiden kehityksen myötä kuvien tarkkuus on parantunut merkittävästi, mikä on laajentanut sen käyttömahdollisuuksia entisestään.