Ulostuloille

Ulostulo (monikko ulostulot) tarkoittaa signaalia, pistettä tai porttia, joka lähtee laitteesta, järjestelmästä tai moduulista. Ulostuloille on yleisesti käytetty ilmaisua kuvaamaan useita ulostuloja tai niiden kohteita, joihin signaali tai data siirretään. Termi esiintyy laajalti teknisessä kirjallisuudessa ja dokumentaatiossa, ja se asetetaan vastinpariksi sisääntulolle (syötävälle).

Elektroniikassa ulostulo tarkoittaa signaalia, joka lähtee laitteesta ja siirtyy seuraavaan komponenttiin tai ulkoiseen liitäntään. Esimerkkejä ovat mikro-ohjaimen GPIO-pinnit, DAC- ja PWM-ulosvienti sekä digitaaliset ja analogiset portit. Ulostulojen tekniset ominaisuudet määritellään jännite- ja virrantarpeen sekä ajoitusvaatimusten kautta; nämä seikat vaikuttavat siihen, millaiselle kuormitukselle ulostulot voivat altistua ja miten ne kytkeytyvät toisiinsa.

Dokumentaatiossa ulostuloille annetaan usein tiedot kuten käytössä oleva jännitetaso (esim. 3,3 V tai 5 V), enimmäiskuorma ja liitäntöjen tyyppi. Lisäksi voidaan mainita vasteaika, suojaukset ja yhteensopivuus muiden osien kanssa. Termiä käytetään yleisesti sekä piirilevyjen että ohjelmallisten rajapintojen yhteydessä.

Soveltamisessa ulostulojen käsite kattaa sekä fyysiset liitännät että ohjelmalliset lähtökanavat. Ohjelmistoyhteyksissä voi puhua ulostuloista tai ulostuloporteista kuvaamaan kohteita, joihin ohjelman tuottama tieto ohjataan, kuten konsolin, tiedoston tai muun vastaanottimen suuntaan.