Ulkoseinissä

Ulkoseinissä on termi, jota käytetään rakennusfysikaalisessa ja arkkitehtuurisessa kontekstissa kuvaamaan rakennuksen julkisivun ulkoseinien osia, niiden materiaaleja ja asennettuja rakenteita sekä niihin liittyviä toimintoja. Se viittaa sekä esteettisiin että teknisiin piirteisiin, jotka vaikuttavat rakennuksen suojaamiseen, energiatehokkuuteen ja asumismukavuuteen.

Rakennuksen ulkoseinät muodostavat julkisivun suojan, ulkonäön sekä tarvittaessa kantavan tai tuennan osan. Ne toimivat kosteuden, sään ja lämpötilan hallinnoijina ja vaikuttavat huomattavasti äänieristykseen sekä energiankulutukseen.

Yleisimmät ulkoseinärakenteet Suomessa ovat tiili- tai betoniseinät, puurunkoinen julkisivu sekä kevyet kehykset. Pintamateriaaleina käytetään tiiliä, kiveä, puupaneeleja sekä metalleja. Eristyksessä on useimmiten mineraalivillaa tai vastaavaa materiaalia, ja yleisesti käytetään tuulettuvaa julkisivua, jossa ilmarako mahdollistaa rakenteiden tuuletuksen ja kosteudenpoiston. Höyrynsulut ja ilmanvaihtojärjestelmät ovat osa rakennuksen ilmatiiveyttä ja kosteudenhallintaa.

Suunnittelussa korostuvat ilmatiiveys, kosteudenhallinta ja paloturvallisuus. Kondensaatiovaara torjutaan oikealla ilmanvaihdolla ja kunnollisella vesieristyksellä sekä asianmukaisella eristyskerroksella.

Ylläpitotoimet ja saneeraus ovat yleisiä: vanhojen ulkoseinien eristysten uusiminen, pinnoitteiden vaihtaminen sekä vesikourujen ja liitosten tarkastus. Ulkoseinät ovat jatkuva osa rakennuksen monimutkaista rakennusfysiikkaa ja arkkitehtonista ilmettä.