UVkestävyyden

UV-kestävyys tarkoittaa materiaalin kykyä säilyttää ominaisuutensa ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. UV-säteily voi aiheuttaa fotokemiallisia reaktioita, joiden tuloksena voivat olla pigmenttien haalistuminen, polymeerien ketjuuntuminen, pinnan haurastuminen ja halkeilu. Eri materiaaleilla UV-kestävyys riippuu kemiallisesta rakenteesta, lisäaineista ja käyttökohteesta. Tämä ominaisuus on erityisen tärkeä muoveille, maalipinnoille, tekstiileille ja puupinnoille, jotka ovat alttiita päivittäiselle valolle ja säälle. Suurin osa hajoamisesta tapahtuu UV-A- ja UV-B-alueilla, ja vaikutukset kerrostuvat ajan myötä.

Mittaaminen tapahtuu usein keinotekoisissa nopeutetun säteilytestauksen oloissa. Xenon-arc-lampuilla simuloidaan auringon UV-säteilyä, yleensä UV-A- ja UV-B-alueilta. Standardit kuten ISO 4892 sekä ASTM G154/G155 määrittävät testausmenetelmät ja tulosten tulkinnan. Tuloksia seurataan sekä visuaalisesti että mittauksin, kuten värimuutoksina ΔE ja pinnan halkeiluna sekä mekaanisten ominaisuuksien, esimerkiksi vetolujuuden ja venyvyyden, muutoksina.

Tekijät ja kestävyyden parantaminen: UV-kestävyyteen vaikuttavat polymerin kemiallinen koostumus, lisäaineet, pigmentointi sekä ympäristöolosuhteet kuten lämpötila ja kosteus. Parantaminen tapahtuu käyttämällä UV-suojia, HALS-stabilointia sekä antioksidantteja, sekä pintakäsittelyä tai pigmentointia, esimerkiksi tumma väri tai musta hiili, joka hidastaa hajoamista.

Käyttö ja suunnittelu: Ulko-olosuhteissa käytettävien tuotteiden UV-kestävyys on keskeinen kriteeri. Laboratoriodata sekä todellinen käyttöympäristön kuormitus vaikuttavat suunnitteluun ja valintoihin.