Tärinänreduktiomenetelmät

Tärinänreduktiomenetelmät viittaavat erilaisiin tekniikoihin ja ratkaisuihin, joilla pyritään vähentämään tai eliminoimaan epätoivottua värähtelyä ja tärinää. Tärinä voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia laitteiden käyttöikään, tarkkuuteen, ihmisten terveyteen ja yleiseen toimintakykyyn. Siksi tärinän hallinta on tärkeää monilla teollisuuden ja teknologian aloilla.

Menetelmiä voidaan jakaa karkeasti passiivisiin ja aktiivisiin. Passiiviset menetelmät, kuten eristys ja vaimennus, ovat yleisimpiä. Eristyksessä tärinänlähteen ja suojattavan kohteen väliin sijoitetaan joustavia materiaaleja, jotka absorboivat ja hajottavat värähtelyenergiaa. Esimerkkejä ovat kumityynyt, jouset ja ilmajousitukset. Vaimennus puolestaan pyrkii muuttamaan värähtelyenergiaa lämmöksi. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi viskoelastisilla materiaaleilla tai kitkavaihtajilla.

Aktiiviset tärinänreduktiomenetelmät käyttävät yleensä antureita ja ohjainjärjestelmiä. Anturit mittaavat tärinää reaaliaikaisesti, ja ohjainjärjestelmä laskee ja tuottaa vastakkaisen tärinän tai voiman, joka kumoaa tai vähentää alkuperäistä tärinää. Näitä menetelmiä käytetään erityisesti sovelluksissa, joissa vaaditaan erittäin korkeaa tarkkuutta tai joissa tärinänlähteen luonne on muuttuva, kuten lentokoneiden ohjaamoissa tai optisissa mittauslaitteissa. Myös rakenteiden resonanssitaajuuksien muuttaminen tai poistaminen voi olla osa tärinänreduktiota.