Tutkimusongelmien

Tutkimusongelmien ovat tutkimuksellisesti keskeisiä kysymyksiä tai ongelmia, joita tutkimus pyritää ratkaisemaan. Ne toimivat tutkimuksen kipinänä ja ohjaavat tavoitteen, rajat sekä käytettävät menetelmät. Suomessa sekä kansainvälisessä akateemisessa kirjoittamisessa tutkimusongelmat ja niiden ilmaisut muodostavat usein tutkimussuunnitelman ytimen.

Formulointi on onnistuneen tutkimusongelman perusta. Hyvin muotoiltu ongelma on selkeä, konkreettinen ja perusteltu aiemman kirjallisuuden sekä käytännön ilmiöiden tarkasteluun. Usein taustalla on tutkimusaukko, eli puute tai epäselvyys tiedossa, jonka täyttämiseksi tutkimusta tehdään. Tutkimusongelma johtaa yhdelle tai useammalle tutkimuskysymykselle tai hypoteeseille, joita voidaan testata tai toteuttaa suunnitelluilla keinoilla. Ongelman luonne voi olla kuvaileva, selittävä, tutkiva tai normatiivinen riippuen alasta ja tarkoituksesta.

Rooli tutkimussuunnittelussa on keskeinen: ongelma määrittää aineiston valinnan, tutkimusmenetelmät ja analyysitavat sekä vaikuttaa arviointikriteereihin. Eri tieteenalat painottavat erilaista lähestymistapaa; kvalitatiivisessa tutkimuksessa ongelma voi keskittyä syvälliseen ilmiön ymmärtämiseen, määrällisessä tutkimuksessa se painottuu ilmiöiden suhde- tai vaikutussuhteiden osoittamiseen.

Yleisimmät haasteet liittyvät liiallisen laajuuden, epäselvän tai liian lavean määritelmän sekä rajoitteiden aliarviointiin. Hyvä käytäntö on laatia selkeä, mitattavissa oleva ja relevantti ongelma, tukea se kirjallisuuskatsauksella ja varmistaa sen yhteys tutkimuksen tavoitteisiin sekä eettisiin periaatteisiin.