Tukikerroksia

Tukikerroksia on geotekniikassa viittaus kerroksiin maaperässä tai täyteaineessa, jotka antavat rakenteellisen tuen ja jakavat kuormat syvemmälle kantavalle kerrokselle. Termiä käytetään sekä luonnollisista että suunnitelluista kerroksista, ja se voi esiintyä esimerkiksi tiivistetyssä sorassa, hiekassa, savessa tai rakennus- ja maarakentamisen alaisissa täytekerroksissa.

Ominaisuudet ja laajuus: Tukikerroksen keskeisiin ominaisuuksiin kuuluvat kantavuus, jäykkyys, vedenläpäisevyys sekä kutistumis- ja pakkautuvuuskäyttäytyminen. Paksuus vaihtelee projektin mukaan, ja kerroksen on oltava riittävän tiivis ja vakaa kestääkseen päällysteen ja rakennelman aiheuttamat kuormat ilman liiallista muodonmuutosta. Tukikerrokset voivat olla luonnollisia kerroksia tai ihmisen muokkaamia, kuten murskepaljastuksia tai kivituhkaa.

Tehtävät ja sovellukset: Tukikerrosten tehtävänä on kuormituksen tasaaminen, muodonmuutosten rajoittaminen sekä vedenpoiston ja routimisen hallinta. Ne muodostavat vakaamman alustan tienpinnalle, rakennusten perustuksille ja muille rakenteille sekä toimivat märillä tai vaativilla maaperillä käytettyinä pohjarakenteina. Yleisimmät sovellukset ovat tien– ja sillan aluskerrat sekä rakennusten perustusten alapuoliset saneeraukset.

Tunnistus ja suunnittelu: Geoteknisessä tutkimuksessa käytetään poraus-, penetraatio- tai CPT-testejä sekä laboratoriokokeita tukikerroksen kantavuuden ja tiiviyden määrittämiseksi. Suunnittelussa otetaan huomioon kantavuusvaatimukset, päästö- ja routa- sekä vedenpoistovaatimukset sekä tiivistystason varmistaminen osana rakennettavaa pohjaratkaisua.