Tukeutumisen

Tukeutuminen on suomen kielen termi, jolla tarkoitetaan sekä fyysistä tukemista että kuvainnollista riippuvuutta. Se kuvaa tilaa tai prosessia, jossa jokin toimii toisen tukena tai nojautuu siihen. Tukeutumista voidaan tarkastella sekä arjen käytännöissä että laajemmissa sosiaalisissa, kulttuurisissa ja oikeudellisissa yhteyksissä.

Substantiivi tukeutuminen muodostuu verbistä tukeutua ja -minen-päätteestä. Se viittaa prosessiin tai tilaan, ja sen genetiivimuoto tukeutumisen käytetään ilmaisemaan kytkeytymistä tai viittaamista toisen toimintaan, esimerkiksi tukeutumisen perusteet tai tukeutumisen logiikka.

Käytännön konteksteissa tukeutuminen voi tarkoittaa sekä luottamusta että nojautumista – esimerkiksi tukeutuminen ystäviin, arvoihin tai oikeusjärjestelmään. Eroa voidaan hahmottaa suhteessa sanaan turvautuminen: tukeutuminen on usein neutraalimpi ja kuvaileva ilmiö, kun taas turvautuminen viittaa nopeaan tai viimeiseen oljenkorteen hakemiseen. Tukeutumisen ilmiötä tarkastellaan sosiaalisissa suhteissa, yhteiskunnallisessa toiminnassa ja kulttuurisessa identiteetissä.

Esimerkkejä: Hän tukeutuu ystäviinsä vaikeina aikoina. Kansakunta tukeutuu perustuslakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin. Tukeutumisen kohde voi olla yksilö, instituutio, perinne tai moraalinen ja oikeudellinen järjestys.