Tokenisointimenetelmät

Tokenisointimenetelmät, eli tokenisointimenetelmät, ovat keskeinen osa luonnollisen kielen käsittelyä (NLP). Niiden avulla teksti jaetaan pienempiin yksiköihin, joita kutsutaan tokeneiksi. Nämä tokenit voivat olla sanoja, sanojen osia, välimerkkejä tai jopa yksittäisiä merkkejä. Tokenisoinnin tavoitteena on muuttaa raaka teksti muotoon, jota koneet voivat helpommin käsitellä ja analysoida.

Yksinkertaisin tokenisointimenetelmä on sanapohjainen tokenisointi, jossa teksti jaetaan välilyöntien ja välimerkkien perusteella. Esimerkiksi lause "Hei maailma!" voitaisiin tokenisoida muotoon ["Hei", "maailma", "!"]. Kuitenkin tämä menetelmä voi olla ongelmallinen monimutkaisempien sanojen, kuten yhdyssanoiden tai lyhenteiden kanssa.

Monimutkaisempi menetelmä on alisanatokenisointi (subword tokenization), joka jakaa sanoja pienempiin osiin. Tällöin yleiset sanat pysyvät kokonaisina tokeneina, kun taas harvinaiset sanat jaetaan pienempiin, ennustettavampiin osiin. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi Byte Pair Encoding (BPE), WordPiece ja SentencePiece. Nämä menetelmät auttavat käsittelemään sanoja, joita ei ole esiintynyt harjoitusdatassa, ja vähentävät sanaston kokoa.

Lisäksi on olemassa merkkipohjainen tokenisointi, joka jakaa tekstin yksittäisiksi merkeiksi. Tämä menetelmä on harvinaisempi mutta voi olla hyödyllinen tietyissä tehtävissä, kuten virheiden tunnistuksessa tai vieraisiin kieliin sovellettaessa, joissa sanarajat eivät ole selkeitä. Tokenisointimenetelmä valitaan tyypillisesti käsiteltävän tehtävän ja käytettävissä olevan datan perusteella.