Tiemerkintöjen

Tiemerkintöjen käsite kattaa ajallisen tiedon ilmaisun elementit sekä kielessä että digitaalisissa aineistoissa. Lingvistiikassa ne auttavat sijoittamaan tapahtumat aikajanaan suhteessa aikaan ja voivat esiintyä sekä sanallisina ajanilmauksina että morfologisina merkeinä. Tiemerkintöjä tarkastellaan usein kolmella pääulottuvuudella: ajanilmaukset, aikamuodot sekä deiktiset aikaviitteet.

Kielessä tiemerkintöjä käytetään ilmentämään mennyttä, nykyistä ja tulevaa aikaa sekä määrittämään tapahtumien vä listen suhteiden aikajärjestyksen. Esimerkkejä ajanilmauksista ovat eilen, tänään, huomenna sekä kronologiset merkinnät kuten vuonna 1999. Suomen kielessä aikakonteksti välittyy suurelta osin verbien taivutuksesta, mutta ajanilmaukset täydentävät kontekstia ja voivat signaloida kertomuksen aikarakennetta.

Korpus- ja luonnollisen kielen käsittelyssä tiemerkintöjä merkitään, jotta tapahtumien esiintymisajat ja suhteet voidaan tunnistaa. Kansainvälisissä merkintäjärjestelmissä on TimeML-perintö, johon kuuluvat aikamerkinnät (TIMEX) ja tapahtumien väliset suhteet (TLINK).

Tietojärjestelmissä vastaava ilmiö on aikaleima tai timestamp, joka tallentaa tarkan päivämäärän ja ajan ISO 8601 -muodossa, esimerkiksi 2024-06-01T12:30:00Z. Aikaleimat mahdollistavat kronologisen indeksin ja synkronoinnin eri järjestelmien välillä.

Tiemerhintöjen tutkimus kattaa sekä kielen sisäisen ilmaisun että ulkoiset data-merkinnät, ja sillä on merkitystä tiedonhankinnassa, tekstin ymmärtämisessä sekä historiallisen tapahtumien järjestämisessä. Lisätietoja: TimeML, TIMEX, aikaleima.