Teräsluokka

Teräsluokka on suomalaisessa teollisuudessa käytetty termi, jolla viitataan teräksen koostumuksen ja ominaisuuksien perusteella määriteltyyn laatuun tai luokkaan. Teräsluokka kuvaa, millainen teräs on kyseessä sekä millaisia käyttöturvallisuus-, valmistus- ja käsittelyvaatimuksia sen tulee täyttää.

Teräsluokkia määritellään pääasiassa kahdella tasolla: kemiallisen koostumuksen ja mekaanisten ominaisuuksien perusteella. Kemiallinen koostumus jakaa teräkset hiilen määrän ja muiden alkuaineiden läsnäolon mukaan (esimerkiksi matala, keskiraskas tai korkea hiilipitoisuus sekä erilaisten seosten kuten kromin, nikkelin tai vanadiumin lisäaineet). Mekaaniset ominaisuudet puolestaan kuvaavat lujuutta, sitkeyttä, kovuutta, hitsattavuutta ja kestävyyttä korroosiota vastaan. Näiden tekijöiden perusteella teräs ryhmitellään käyttökohteidensa mukaan esimerkiksi rakenneteräksiin, kone- ja työteräksiin sekä muuhun erityisteräksiin.

Teräsluokkien määrittelyyn käytetään kansainvälisiä standardeja ja luonnehdintoja, kuten EN-, ASTM-/SAE-, DIN- ja JIS-standardeja. Tämä mahdollistaa materiaalien yhteensopivuuden, laadunvarmistuksen sekä yhteiset vaatimukset suunnittelussa ja tuotannossa. Esimerkkejä ovat eurooppalaiset rakenneteräsluokat S235 ja S355 EN 10025 -standardissa sekä ruostumattomat teräkset, kuten AISI 304 ja 316, joita käytetään korroosionkestävissä sovelluksissa.

Termi teräsluokka ei sitoudu yhteen ainoaan standardiin; se on yleistermi, jota käytetään kuvaamaan teräksen laatua ja sen vaatimuksia sovelluksesta riippuen. Tarkka teräsluokka määritellään usein kyseisessä standardissa ja projektin teknisissä vaatimuksissa.