Termopaarissa

Termopaarissa tarkoitetaan lämpötilan mittaukseen käytettävää laitetta, joka perustuu Seebeckin ilmiöön. Se koostuu kahdesta erilaista metallijohtoa, jotka on yhdistetty toisiinsa muodostaen mittausjäsen. Mittauskohdaksi kutsutaan hot junctionia, joka sijoitetaan mitattavaan kohteeseen, ja toista päätä kutsutaan cold junctioniksi, jolloin kyseessä on referenssipiste. Kun mittauskohdan ja referenssipisteen lämpötilat poikkeavat toisistaan, johtimien väliin syntyy sähköinen jännite (emf), jonka suuruus riippuu lämpötilaerosta sekä käytettyjen metallijohtojen ominaisuuksista. Emf mitataan ja muunnetaan lämpötilaksi kalibrointien avulla; kylmä pää voidaan kompensoida joko fyysisesti tai digitaalisesti, jotta tulos vastaa mitattua lämpötilaa.

Termopaarien tyypit ja käyttöala: yleisimpiä tyyppejä ovat K-, J-, T-, E- ja N-tyypit. Jokaisella tyypillä on oma herkkyytensä ja laaja käyttölämpötilan alueensa; esimerkkeinä K-tyypin mittausalue voi olla noin −200 °C:sta noin 1250 °C:iin, J-tyypin noin −40 °C:sta 750 °C:iin, T-tyypin noin −200 °C:sta 350 °C:iin.

Sovellukset ja edut: termopaaria käytetään laajasti teollisuusprosesseissa, voimalaitoksissa, moottoriteollisuudessa sekä laboratorioissa niiden yksinkertaisuuden, nopean vasteajan ja laajan lämpötilajäsenen vuoksi. Ne soveltuvat sekä matalille että korkeille lämpötiloille ja ovat kustannustehokkaita pienikokoisina.

Rajoitukset: mittaustarkkuuteen vaikuttavat epälineaarisuus, pitkäaikainen drift, kalibrointi- ja korroosioriskit sekä kylmäpään kompensaation oikeellisuus.