Tekstiviitteissä

Tekstiviitteet, eli in-text citations, ovat kirjoituksen sisäisiä viitteitä, joilla osoitetaan, m incluso tieto tai ajatus on peräisin jostakin lähteestä. Niiden tarkoitus on antaa lukijalle mahdollisuus tarkistaa alkuperäiset tiedot sekä osoittaa kirjoittajan lähteellisen taustan ja välttää plagiointia. Tekstiviitteet yhdistetään yleensä täydentäviin lähdeluetteloihin eli lähteisiin.

Käytännössä Suomessa yleisimmät viittaustyylit jakautuvat kahteen pääkategoriaan: tekijä–vuosi-tyyliin (author-date) ja numeriseen tyyliin. Tekijä–vuosi -järjestelmässä viitteet voivat olla parenthetical (esim. (Koskinen, 2019, s. 12–13)) tai narratiivisia, jolloin tekijä mainitaan lauseessa (Koskinen, 2019, s. 12–13). Numerisessa järjestelmässä viite esiintyy yleensä nrotamalla lähteeseen (esim. [1], [2] tai (1)). Useammasta lähteestä viitataan erottamalla viitteet toisistaan puolipisteellä. Useamman kuin kahden tekijän kohdalla käytä yleisesti et al. -oletusta jo tekstissä.

Lyhenteitä ja tieteellisiä lainauksia käytetään harkiten. Suoran lainauksen yhteydessä on ilmoitettava tarkka sivu tai osa-alue, ja parapraasin yhteydessä sivunumero on valinnainen mutta suositeltava. Tekstiviitteet ohjaavat lukijan lähdeluetteloon, jossa annetaan täsmälliset tiedot julkaisusta, kuten tekijät, julkaisuvuosi, otsikko, julkaisija tai DOI/URL. Noudatettava yhdenmukaisuus ja lähdeaineiston luotettavuus ovat keskeisiä periaatteita.

Lähdeluettelo sisältää kaikkien tekstissä mainittujen lähteiden täyden bibliografisen tiedon. Kaikkien in-text viitteiden tulee vastata luettelon merkintöjä, jolloin lukija voi jäljittää alkuperäisen lähteen. Monimuotoiset lähteet, kuten verkkosivut ja tutkimusartikkelit, merkitään asianmukaisin tunnistein ja saatavuustiedoin.