Teemavariantit

Teemavariantit ovat kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan sitä, miten lauseen teema voidaan ilmaista eri tavoin kielellisesti. Teema on se osa lauseesta, mistä puhutaan, ja rheme eli kommentti kertoo, mitä teeman jälkeen sanotaan. Teemavariantit kuvaavat informaation rakenteen variaatioita sekä sitä, miten upea fokus ja konteksti ovat vuorovaikutuksessa kielen syntaksin, prosodian ja semanttisen merkityksen kanssa.

Käytännössä teemavariantteja voidaan toteuttaa useilla tavoilla. Syntaktisesti ne näkyvät esimerkiksi teeman asettumisella lauseen alkuun tai sen korostamisella muiden lauseen osien ohi. Prosodisesti teema voidaan merkitä painotuksella ja intonoinnilla. Morfo-syntaktisesti teemaa voidaan ilmaista erilaisten tapausten, pronominien tai ellipsin kautta. Koska suomen kielessä sanajärjestys on suhteellisen vapaa, teemavariantit voivat vaihtaa ilmaisua ilman suuria vaihteluja sanan merkityksessä, mutta ne silti vaikuttavat lauseen uutis- ja kontekstisidonnaisuuteen.

Tyypillisiä teemavariantteja ovat:

- Topikointi lauseen alussa: teema sijoitetaan yleensä lauseen alkuun; esimerkiksi talossa on lämmin (teema: Talossa; kommentti: on lämmin).

- Pronomininen teema: teema muodostuu pronominista viittaamaan aiemmin mainittuun tilanteeseen tai esineeseen; esimerkiksi Se on minulla.

- Esteettömyys ja ellipsi: teema voidaan ilmentää myös puuttuvana tai kontekstin kautta ymmärrettävänä, jolloin uutisointi ja keskustelun jatko korostuvat.

Teemavariantteja tarkastellaan laajasti kielten tutkimuksessa, vertailevassa kieliopissa sekä käännöstekniikassa ja luonnollisen kielen käsittelyssä. Ne ovat keskeisiä informaation rakenteen ymmärtämisessä ja kielenopetuksessa sekä konseptien välisessä koherenssissä.