Tasavirtasiirtojärjestelmissä

Tasavirtasiirtojärjestelmissä, usein lyhennetty tasavirtajärjestelmiksi, tarkoitetaan sähkövoimansiirtojärjestelmiä, jotka käyttävät tasavirtaa (DC) sähköenergian siirtämiseen. Tämä eroaa perinteisistä vaihtovirtajärjestelmistä (AC), jotka ovat yleisempiä sähköverkoissa. Tasavirtasiirron merkittävin käyttö on suurjännite-tasavirtasiirto (HVDC), joka mahdollistaa sähkön siirtämisen pitkiä matkoja tehokkaasti. HVDC-järjestelmissä vaihtovirta muunnetaan tasavirraksi voimansiirtopisteessä tasavirtamuuntimilla. Tasavirta siirretään sitten korkeajännitteisten kaapelien tai ilmainsolijoiden avulla ja muunnetaan takaisin vaihtovirraksi vastaanottopisteessä toisilla muuntimilla.

Tasavirtasiirron etuja ovat pienemmät siirtohäviöt pitkillä etäisyyksillä verrattuna vaihtovirtajärjestelmiin, erityisesti merikaapeleissa, joissa tasavirtatekniikka eliminoi kapasitiiviset häviöt. Lisäksi tasavirtasiirto mahdollistaa kahden tai useamman erillisen vaihtovirtajärjestelmän yhdistämisen, vaikka niiden taajuudet tai vaiheistukset olisivat erilaisia. Tämä on hyödyllistä siirtoverkon synkronoinnin kannalta. Tasavirtajärjestelmät tarjoavat myös paremman hallinnan sähkövirran kulkuun ja voivat auttaa vakauttamaan verkkoa.

Tasavirtatekniikkaa käytetään tyypillisesti suurten voimalaitosten, kuten tuulipuistojen, yhdistämisessä sähköverkkoon, erityisesti silloin kun voimalaitokset sijaitsevat kaukana kulutuskeskuksista tai merellä. Myös kaupunkien sisäisessä jakeluverkossa voidaan käyttää tasavirtajärjestelmiä tehokkuuden parantamiseksi. Teknologian kehittyessä tasavirtasiirron käyttö yleistyy entisestään.