Tasapainokonstantilla

Tasapainokonstantilla (K) tarkoitetaan suuretta, joka kuvaa kemiallisen reaktion tasapainotilan suhteita. For reaktioita aA + bB ⇌ cC + dD, tasapainotila määrittää Kc:n seuraavasti: Kc = ([C]^c [D]^d) / ([A]^a [B]^b), jossa noudatetaan aineiden aktiivisuuksia (käytännössä pitoisuuksia, erityisesti laimeissa ratkaisuissa). Vastineena on Kp, joka käyttää osapaineita: Kp = (P_C)^c (P_D)^d / ((P_A)^a (P_B)^b).

Gasuaineissa ja ideaalikaasutilassa Kp ja Kc liittyvät: Kp = Kc (RT)^(Δn_gas), missä Δn_gas = (c + d) − (a + b). Lämpötilan muutokset vaikuttavat K: suurempi K tarkoittaa, että tasapainossa suurempi osa on tuotteita, pienempi K taas reagoivia aineita. Yleensä lämpötilan ollessa tiedossa ΔG° = −RT ln K ja van't Hoff -menetelmä kuvaa, miten K muuttuu lämpötilan funktiona: d ln K / dT = ΔH°/(RT^2).

Käytännössä tasapainokantaan liittyviä huomioita ovat: suurempi K viittaa reagointiprosessin favorisuuteen tuotteita kohtaan, pieni K osoittaa reagoivien aineiden olevan hallitsevia. On tärkeää huomioida, että todellisissa ratkaisuissa käytetään aktiivisuuksia, eikä puhtaita pitoisuuksia, ja epä-ideaalisuus sekä lämpötilan ja paineen vaihtelut voivat muuttaa arvoja. Esimerkki: A ⇌ B -reaktiossa Kc = [B]/[A].