Tarkistusosuus

Tarkistusosuus on suomalaisessa talous- ja sopimuskielessä termi, joka tarkoittaa määrää, osuutta tai varausta, jolla katetaan myöhemmissä vaiheissa mahdollisesti tapahtuvat tarkistukset. Sen tarkoituksena on suojata osapuolia epävarmuudelta ja varmistaa, että lopulliset kustannukset tai korvaukset vastaavat todellisia oloja.

Sovellusalueet ja käyttöyhteydet vaihtelevat, mutta tarkistusosuutta käytetään yleisesti sopimuksissa, hankinnoissa ja projektilaskennassa sekä joissain verotus- ja palkkajärjestelyissä. Esimerkiksi rakennus- tai palvelusopimuksissa tarkistusosuus voi olla kiinteä prosenttiosuus urakkahinnasta, jolla huomioidaan materiaalikustannusten tai työvoiman vaihtelut. Lopullisessa laskutuksessa tarkistusosuus saatetaan kohdistaa käytäntöihin, joissa toteutuneet kustannukset poikkeavat arvion mukaan tehdyistä laskelmista.

Laskennallinen rakenne ja käsittelyvaiheet vaihtelevat tapauksittain. Yleensä tarkistusosuus määritellään sopimuksessa, asetuksessa tai yrityksen laskentaperiaatteissa, ja se voi olla kiinteä rahasumma tai prosenttiosuus. Tarkistus toteutetaan usein tilinpäätöksen, projektin päättymisen tai muun sovitun kohdan jälkeen, jolloin erot joko hyväksytään, palautetaan tai huomioidaan seuraavassa kustannuslaskennassa.

Näin ollen tarkistusosuus toimii varauksetta liittyvän epävarmuuden hallintakeinona: se varmistaa, että lopulliset menot voivat joustavasti mukautua todellisiin olosuhteisiin.