Takaisinheijastusta

Takaisinheijastus, eli retroheijastus, on optinen ilmiö, jossa valo palautuu suurelta osin samaan suuntaan kuin valonlähde. Tämä parantaa näkyvyyttä pimeässä ja huonon sään vallitessa. Takaisinheijastusta käytetään laajasti liikenneturvallisuudessa sekä turvallisuus- ja työvaatteissa sekä opasteissa ja kilvissä.

Mekanismin taustalla ovat erilaiset retroheijastavat rakenteet. Yleisimmät ovat mikroprismarakenteiset materiaalit, jotka ohjaavat valon takaisin lähteeseen pieniltä prismapeileiltä, sekä lasihelmetyyppiset materiaalit, joissa valonsäde kääntyy takaisin kerroksen läpi osuen takaisin kulkijaansa kohti. Molemmat ratkaisut toimivat parhaiten tiettyjen katselu- ja valonlähteen kulma-alueiden sisällä.

Sovellukset ovat monipuolisia. Liikennemerkit, tienkäyttäjien turvallisuusvarusteet sekä pyöräily- ja työasut hyödyntävät retroheijastavuutta. Myös ajoneuvojen rekisterikilvet, tietyt rakennus- ja varoitusetiketit sekä tie- ja varoitusmerkit käyttävät retroheijastavia ominaisuuksia näkyvyyden lisäämiseksi.

Mittaus ja standardit. Takaisinheijastuvuuden voimakkuutta kuvataan R-arvona, joka kuvaa valon takaisinheijastuvuuden astetta. Arvo mitataan standardoiduissa тестauksissa, joissa valonlähde, havainnoitsija ja mittausolosuhteet on määritelty tarkasti. Eurooppalaisia standardeja ovat esimerkiksi EN 20471 turvallisuusvaatteille ja EN 12899 -sarjan liikennemerkeille. Heijastavuus voi heikentyä likaantumisen, kulumisen ja kosteuden vaikutuksesta, joten puhdistus ja huolto ovat olennaisia.