Sääntelylähteisiin

Sääntelylähteisiin viittaa oikeudellisessa kontekstissa niihin tahoihin tai asiakirjoihin, jotka muodostavat perustan oikeudellisille säännöille ja velvoitteille. Suomessa keskeisimpiä sääntelylähteitä ovat perustuslaki, lait, asetukset ja viranomaisten antamat määräykset ja ohjeet. Euroopan unionin lainsäädäntö on myös merkittävä sääntelylähde Suomessa. Kansainväliset sopimukset, jotka Suomi on ratifioinut, sitovat myös valtiota ja sen kansalaisia. Oikeuskäytännöllä, erityisesti korkeimpien oikeuksien ratkaisuilla, on myös sääntelyä luova ja täydentävä rooli, vaikkakaan se ei ole ensisijainen sääntelylähde samaan tapaan kuin kirjoitettu laki. Yhteisöjen ja muiden oikeushenkilöiden sisäiset säännöt, kuten yhtiöjärjestykset tai yhdistysten säännöt, ovat myös sääntelylähteitä tietyissä rajatuissa piireissä. Sääntelylähteiden hierarkia määrittää, mitkä säännökset ovat ensisijaisia, jos ne ovat ristiriidassa keskenään. Perustuslaki on hierarkian ylin sääntelylähde.