Säännönmukaisuutta

Säännönmukaisuus tarkoittaa ilmiötä, jossa jokin tapahtuma, rakenne tai käyttäytyminen noudattaa tiettyä sääntöä tai kaavaa. Siihen liittyy ennakoitavuus ja toistuvuus: samanlaiset ilmiöt seuraavat samoja periaatteita.

Etymologisesti termi muodostuu sanoista sääntö ja mukaisuus, ja se tarkoittaa sovittumista sääntöön. Käytännössä säännönmukaisuus viittaa siihen, että ilmiö toimii tietyllä, ennustettavalla tavalla.

Kielitieteessä säännönmukaisuus viittaa esimerkiksi säännönmukaisiin taivutus- ja sanastomalleihin: suurin osa sanojen taivutuksista seuraa yhteistä rakennetta, kun taas epäsäännölliset taivutukset rikkovat kaavaa. Matematiikassa ja luonnontieteissä puhutaan säännönmukaisuudesta datassa, malleissa ja laeissa, joissa havaintoihin löytyy toistuvaa kaavaa. Filosofiassa on keskustelua siitä, missä määrin säännönmukaiset lait edustavat todellista maailman järjestystä vai ovatko ne pelkästään tilastollisia tilaisuuksia. Tietojenkäsittelytieteessä säännönmukaisuutta voidaan ylläpitää sääntöihin perustuvina järjestelminä ja algoritmeina.

Esimerkkinä kielestä: verbin taivutuksessa on sekä säännönmukaisia että epäsäännöllisiä muotoja; oppijat käyttävät yleisesti säännönmukaisia kaavoja, mutta poikkeuksilla on opettavaa arvoa. Tutkimuksessa säännönmukaisuudet auttavat tekemään ennusteita ja luokittelemaan ilmiöitä; poikkeukset paljastavat säännönmukaisuuden rajoja.

Säännönmukaisuus toimii käsitteenä sekä abstraktina että käytännöllisenä: se kuvaa järjestystä, ennustettavuutta ja suunnittelua sekä kielellisessä että tieteellisessä kontekstissa. Se rinnastuu usein johdonmukaisuuteen ja säännöllisyyteen, mutta korostaa erityisesti sääntöjen noudattamista ja kaavojen toistuvuutta.