Säännöksen

Säännöksen on suomen kielen termi, joka tarkoittaa yksittäistä sääntöä, määräystä tai ehtotekstiä. Yleisessä käytössä säännös voi viitata oikeudellisen tekstin normatiiviseen sisältöön tai siihen, miten jokin käytäntö tulisi noudattaa. Säännöksen ilmaisut löytyvät usein ilmauksina kuten "säännöksen mukaan" tai "säännöksen vastaisesti".

Oikeustieteessä säännös viittaa lakien, asetusten tai muiden säädösten normatiiviseen sisältöön. Säännökset muodostavat oikeusnormien kokonaisuuden ja niitä tulkitaan sekä lainsäädännön että oikeuskäytännön perusteella. Yksi säännös voi koskea oikeuksia, velvollisuuksia, ehtoja tai poikkeuksia. Lainsäädännössä usein käytettyjä termejä ovat myös pykälä ja lause, mutta säännös korostaa itse normatiivista sisältöä.

Erityisesti arkipäivän kielessä säännös voi tarkoittaa yleistä ohjetta tai periaatetta, joka ohjaa toimintaa: esimerkiksi kirjoissa ja ohjeistuksissa voidaan puhua toimintaa ohjaavista säännöksistä. Säännöksen käsitettä voidaan käyttää sekä muodollisessa että jokapäiväisessä yhteydessä, joskin juridisessa kontekstissa paino on tarkalla normatiivisella sisällöllä.

Etymologisesti säännöksen juuret ovat sanassa sääntö, johon käänteinen -ös- muodostaa abstraktin nimeksen. Liittyviä käsitteitä ovat esimerkiksi määräys, säädös, pykälä ja laki; näistä säännös on usein teknisempi termi oikeustieteellisessä tekstissä, kun taas pykälä viittaa laissa olevaan jaksoon.

Kirjallinen käyttö: yleisesti käytetty ilmaus on "säännöksen mukaan" tai "säännöksen mukaan toimiminen". On tärkeää erottaa säännös (normatiivinen sisältö) ja pykälä (jakso laissa) oikeus- ja yleiskielessä.