Säähavaintoradarit

Säähavaintoradarit, suomeksi myös säätutkat, ovat laitteita, jotka käyttävät radiotaajuussäteilyä havaitsemaan ja mittaamaan sateen, lumen ja muiden sääilmiöiden sijaintia, voimakkuutta ja liikenopeutta. Ne ovat keskeinen osa nykyaikaista säänseurantaa ja ennustamista.

Tutkan toiminta perustuu siihen, että se lähettää lyhyitä radioaaltoimpulsseja ilmakehään. Kun nämä aallot osuvat sadepisaroihin, lumikiteisiin tai muihin ilmakehän hiukkasiin, ne heijastuvat takaisin tutkaan. Tutka mittaa heijastuneiden aaltojen voimakkuutta ja aikaa, jonka ne ovat kulkeneet. Näiden mittausten perusteella voidaan määrittää sateen tyyppi, intensiteetti ja etäisyys tutkasta.

Säähavaintoradarit tuottavat reaaliaikaista tietoa sääjärjestelmien liikkeestä, mikä auttaa meteorologeja ennustamaan tulevia sääolosuhteita, kuten ukkosmyrskyjen kehittymistä, sadealueiden siirtymistä ja lumipeitteen kertymistä. Ne ovat välttämättömiä myös varoitettaessa vaarallisista sääilmiöistä, kuten rakeista ja rankkasateista. Tutkamittauksia käytetään laajalti myös lentoliikenteen turvallisuuden varmistamisessa, maanviljelyssä ja vesihuollossa.

Suomessa Ilmatieteen laitos ylläpitää valtakunnallista säähavaintoradariverkostoa, joka kattaa koko maan. Nykyaikaiset tutkat ovat usein Doppler-tutkia, jotka pystyvät mittaamaan myös sääilmiöiden liikenopeutta säteen suunnassa, parantaen siten ennusteiden tarkkuutta entisestään.