Säteilysuojelu
Säteilysuojelu tarkoittaa ihmisten ja ympäristön suojelua ionisoivalta säteilyltä sekä sen haitallisilta terveysvaikutuksilta. Se kattaa sekä säännellyt toiminnot että tilanteet, joissa säteilyä syntyy luonnollisesti, teollisuudessa, lääketieteessä tai onnettomuuksissa. Tavoitteena on varmistaa säteilyn hyväksyttävä käyttö ja minimoida altistuminen mahdollisimman pieneksi.
Perusperiaatteet ovat oikeutus, optimointi ja annosrajoitukset. Oikeutus varmistaa, että säteilyaltistus on hyöty-haitta-arvioinnin perusteella perusteltua. Optimointi (ALARA)
Suojautumisen keskeiset keinot ovat tekniset ratkaisut, organisatoriset menettelyt ja henkilöstön koulutus. Keskeisiä keinoja ovat rakenteellinen suojaus,
Lainsäädäntö ja valvonta perustuvat kansainvälisiin suosituksiin (ICRP) ja IAEA:n turvallisuusnormeihin sekä kansallisiin säädöksiin. Suomessa säteilyturvallisuudesta vastaa
Säteilysuojelu kattaa erityisesti lääketieteellisen diagnostiikan ja hoidon, teollisen radiografian ja säteilylaitosten turvallisen toiminnan sekä tutkimuslaitteiden, jätteiden