Sähkönlaadulla

Sähkönlaatu viittaa sähköverkon ja siihen kytkettyjen laitteiden kykyyn tarjota vakaata ja ennustettavaa sähköenergiaa. Se kattaa jännitteiden ja taajuuden vakauden sekä verkon aiheuttamat häiriöt ja muotoon liittyvät poikkeamat, jotka voivat vaikuttaa sähkölaitteiden toimintaan. Hyvä sähkönlaatu mahdollistaa laitteen suunnitellun suorituskyvyn, pitkän käyttöiän ja vähentää tuotantokatkoja sekä vikojen riskejä.

Yleisimmät sähkönlaatuun liittyvät ilmiöt ovat jännitekatkokset ja jännitepoikkeamat (esimerkiksi sag/dip, swell), taajuuden poikkeamat sekä jännitteiden muodon muutos ja harmoniset. Myös vilkkuminen (flicker) sekä transientit eli välähdykset voivat vaikuttaa erityisesti herkkiin laitteisiin. Nämä ilmiöt syntyvät sekä verkon vaihteluista että kuluttajien sekä mittavien laitteiden yhtäaikaisesta käytöstä. Sähkönlaatuanalyysissä mitataan ilmiöiden esiintymistiheys, kesto ja voimakkuus sekä niiden vaikutuslaitekohtaiseen reagointiin.

Standardit ja mittaaminen ovat keskeisessä asemassa. Euroopassa julkisen sähkön toimituksen jännitteet ja taajuudet on määritelty EN 50160 -standardissa. Kansainvälisesti käytetään IEC 61000-4-30 -mittausmenetelmiä sekä liittyviä perusstandardeja kuten IEC 61000-3-2 (harmonised) ja IEC 61000-3-3 (välähdykset ja yhteensopivuus). Suomessa ja muissa Euroopan maissa näitä standardeja noudatetaan yleisesti sähköjärjestelmien suunnittelussa ja laadunvalvonnassa.

Vaikutukset vaihtelevat suuresti: herkät laitteet voivat ylikuumenemisen, toimintahäiriöiden tai merkittävän energiankulutuksen vuoksi reagoida; teollisuudessa tuotantokäynnit voivat keskeytyä ja kappaleiden laatua heikentyä. Toimenpiteitä sähkönlaadun parantamiseksi ovat verkon suunnittelu- ja ylläpitotoimet, harmonisten ja vilkkumisen suodatus, jännitteensäätö, käyttövarmistuslaitteet sekä varavoima- ja UPS-järjestelmät.

---