Syömishäiriöiden

Syömishäiriöt ovat psykiatrisia sairauksia, joissa ruokailuun, kehonkuvaan ja painonhallintaan liittyy merkittäviä ongelmia. Ne vaikuttavat sekä fyysiseen terveyteen että psyykkiseen hyvinvointiin ja voivat heikentää arkea ja sosiaalisia suhteita. Oireiden vakavuus ja hoitotarve vaihtelevat henkilöittäin, ja varhainen hoito parantaa pitkäaikaista ennustetta.

Yleisimmät syömishäiriöt ovat anorexia nervosa, bulimia nervosa ja ahmimishäiriö (binge eating disorder). Vähemmän tavallisia ovat ARFID (Avoidant/Restrictive Food Intake Disorder). Anorexia nervosa ilmenee painonpudotuksena, pelkona lihomista kohtaan sekä usein vääristyneen kehonkuvan vuoksi ruokavalion rajoittamisena. Bulimia nervosa koostuu toistuvista ahmimisjaksoista ja niihin liittyvistä kompensaatiotoimista, kuten oksentamisesta tai liiallisesta liikunnasta. Ahmimishäiriö tarkoittaa toistuvia ahmimisjaksoja ilman säännöllisiä kompensaatiotoimia.

Oireisiin kuuluu pakonomainen ajatus ruokaan ja kehoon liittyen, ruokaan liittyvän kontrollin korostuminen, painonvaihtelut sekä mahdolliset fyysiset komplikaatiot, kuten hampaiden, ruoansulatuksen ja luuston terveyden häiriöt. Diagnoosi perustuu kansainvälisiin kriteereihin (DSM-5/ICD-11) ja vaatii moniammatillista arviointia.

Hoito on monipuolista ja yksilöllistä. Siihen kuuluu psykoterapia – esimerkiksi kognitiivis-behavioral therapy CBT-E tai perhekeskeinen hoito nuorille – sekä ravitsemusterapia ja säännöllinen terveyden seuranta. Lääkkeet voivat tukea bulimian tai ahmimishäiriön hoidossa; anoreksian hoidossa lääkehoito on useimmiten lisä tukemaan yleistä hoitosuunnitelmaa. Varhainen hoito ja jatkuva tuki parantavat toipumisen mahdollisuuksia.