Syvyysulottuvuutta

Syvyysulottuvuus tarkoittaa kuvan syvyysakselin alueen etäisyyksiä, joilla kuvan kohteet vaikuttavat oikean terävinä. Se kuvaa, kuinka laajasti etu- ja taustalla ylipäätään näkyy erottuvan terävänä, kun kuvann kuvan muodostava linssi projisoi kohteet sensorille. Syvyysulottuvuus on tärkeä käsite valokuvauksessa ja videopidossa, jossa halutaan hallita kolmiulotteisuuden vaikutelmaa.

Syvyysulottuvuuteen vaikuttavat tekijät ovat toisiinsa kytkeytyneitä. Kino- ja foto-tekniikassa tärkeimpiä ovat objektiivin aukko, polttoväli, kuvaan siirrettävän kohteen etäisyys sekä kennon koko ja sille määritelty hyväksyttävä sumennuksen katu. Pienempi aukko (korkeampi f-numero) sekä lyhyempi polttoväli lisäävät syvyysulottuvuutta, kun taas pidempi polttoväli ja suurempi etäisyysuhteet kaventavat sitä. Suurempi kennon koko ja suurempi hyväksyttävä sumennuksen koko (CoC) puolestaan vaikuttavat syvyysulottuvuuteen.

Käytännössä syvyysulottuvuutta voidaan hallita kuvaustilanteen mukaan. Portretiluvut hyödyntävät usein matalaa syvyysulottuvuutta erottamaan kohteen taustasta, kun taas maisemakuvaus pyrkii suurta syvyysulottuvuutta, jotta sekä etu- että tausta ovat teräviä. Hyperfokaalinen etäisyys on tilanne, jossa sekä lähellä että kaukana olevat kohteet ovat käytännössä teräviä; sitä voidaan käyttää suunnitellusti suuremman DOF:n saavuttamiseen.

Rajanvedot ja sovellukset vaihtelevat teknisen näytön ja yksilöllisen suunnittelun mukaan, mutta syvyysulottuvuuden ymmärtäminen auttaa hallitsemaan kuvan tilapäisyyttä, tilankäyttöä ja katsojan havainnollista kokemusta.