Syvyysmitat

Syvyysmitat ovat laitteita ja järjestelmiä, joilla mitataan vedenpinnan alapuolinen syvyys. Niitä käytetään meriliikenteessä, sukelluksissa, tutkimuksessa sekä kaivos- ja geotekniikkakohteissa. Mittauksia voidaan tehdä paineen, äänisignaalin paluun ajan tai mekaanisen menetelmän perusteella. Tulokset esitetään tavallisesti metreinä, ja ne voidaan korjata veden tiheyden sekä lämpötilan vaikutuksella. Modernit syvyysmittarit voidaan integroida navigointi- ja kartoitusjärjestelmiin tarjoten reaaliaikaisia syvyystietoja ja pohjakuvia.

Tyypillisiä syvyysmittausmenetelmiä ovat:

- Paineperusteiset syvyysmittarit: hydrostaattinen paine mitataan paineanturilla, josta syvyys lasketaan p = ρgh. Käytetään sekä aluksissa että sukelluksissa; tarkkuus riippuu kalibroinnista ja veden olosuhteista.

- Akustiset syvyysmittarit (echo sounding): lähetetään äänipulsseja ja mitataan paluuaika, jonka avulla syvyys lasketaan. Käytössä on sekä yksipulsiset että monisäteiset (multibeam) järjestelmät; soveltuu kartoitukseen ja pohjan analyysiin.

- Mekaaninen/köysiperusteinen syvyysmittaus: perinteinen painon ja köyden menetelmä, joka on historiallisesti tärkeä mutta nykyisin harvoin käytössä.

- Geotekniset ja poraussyvyyden mittaukset: syvyyden mittausta poraus- ja tutkimuspaikoissa sekä lattian tai kalliopinnan kartoituksessa; käytetään joskus yhdessä geofysikaalisten menetelmien kanssa.

Historiallisesti syvyysmitaukset kehittyivät lyijynäytön avulla; 1800–1900-luvuilla kehittyivät paine- ja sähkömekaaniset mittarit, ja 20. vuosisadalla otettiin käyttöön akustiset ja digitaaliset järjestelmät. Nykyään syvyysmitta on keskeinen osa navigointia, kartoitusta ja tutkimusta.