Syrjäytymiseen

Syrjäytymiseen viitataan yleensä henkilön kokemaan sosiaaliseen tai taloudelliseen eristäytymiseen, joka johtaa pitkäaikaiseen epävarmuuteen ja mahdollisesti myös sosiaaliseen tai työllistymisvaikeuksiin. Syrjäytyminen on yleistä erityisesti nuorten ja nuorten aikuisiden keskuudessa, mutta se voi koskea myös vanhempia ikäryhmiä. Syitä syrjäytymiseen voivat olla moninaiset, kuten taloudelliset vaikeudet, työttömyys, sosiaalinen eristäytyminen, koulutuksen tai koulutuskokeiden epäonnistuminen, sekä psyykkiset ongelmat.

Syrjäytymisen seurauksena henkilö voi menettää itseluottamuksensa ja joutua eristymään yhteisöstä. Tämä voi johtaa myös terveydenhuollon tarpeen lisääntymiseen, koska syrjäytyminen voi vaikeuttaa sairauksien hoitoa ja ehkäisemistä. Syrjäytyminen voi myös vaikuttaa perheeseen ja yhteiskuntaan, sillä se voi lisätä rikollisuutta ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.

Syrjäytymisen ehkäisyyn ja torjuntaan on kehitetty monia toimintatapoja. Esimerkiksi nuorten työllistymisen tukeminen, koulutuksen ja koulutuskokeiden parantaminen sekä sosiaalisen verkoston vahvistaminen ovat olennaisia. Lisäksi terveydenhuollon ja sosiaalisen työn tukeminen ovat tärkeitä osia syrjäytymisen ehkäisyssä. Yhteisölliset ja yhteistyölliset toimintatavat ovat myös tärkeitä, sillä syrjäytymisen torjunnassa on tärkeää tukea ja kannustaa henkilöä osallistumaan yhteisön toimintaan ja toimintaan, joka edistää hänen hyvinvointiaan.