Synteettikuitujen

Synteettikuidut ovat ihmisen valmistamia kuituja, jotka on suunniteltu tietyt ominaisuudet mielessä. Ne valmistetaan kemiallisesti polymeerien avulla, jotka puolestaan ovat pitkiä molekyyliketjuja. Nämä polymeerit saadaan usein maaöljystä tai muista fossiilisista polttoaineista, mutta myös uusiutuvia raaka-aineita voidaan käyttää joidenkin synteettikuitujen valmistuksessa.

Synteettikuituja on monenlaisia, ja niiden ominaisuudet vaihtelevat valmistusprosessin ja käytettyjen polymeerien mukaan. Yleisimpiä synteettikuituja ovat polyesteri, polyamidi (nailon), polyakryyli ja polyuretaani (elastaani). Polyesteri on tunnettu kestävyydestään, rypistymättömyydestään ja helppohoitoisuudestaan, minkä vuoksi sitä käytetään paljon vaatteissa ja kodintekstiileissä. Polyamidi, eli nailon, on erittäin vahvaa ja kulutusta kestävää, ja sitä käytetään esimerkiksi sukkahousuissa, köysissä ja teknisissä tekstiileissä. Polyakryyli muistuttaa ulkonäöltään ja tuntumaltaan villaa ja on kevyt, pehmeä ja lämmin, löytyen usein neuleista ja huovista. Polyuretaani, eli elastaani tai lycra, on tunnettu erinomaisesta joustavuudestaan ja sitä käytetään lisäämään muiden kuitujen joustavuutta esimerkiksi urheiluvaatteissa ja uimapuvuissa.

Synteettikuitujen etuja ovat usein hyvä kestävyys, helppohoitoisuus, rypistymättömyys ja usein myös edullisempi hinta verrattuna luonnonkuituihin. Niiden haittapuolia voivat olla esimerkiksi heikompi hengittävyys, sähköisyys ja ympäristövaikutukset valmistusprosessin ja mikromuovipäästöjen vuoksi. Synteettikuituja käytetään laajasti tekstiiliteollisuudessa vaatteiden, kodintekstiilien ja teknisten tekstiilien valmistukseen, mutta myös monilla muilla teollisuudenaloilla.