Synarthroosikohdassa

Synarthroosikohdassa viitataan kahden tai useamman luun väliseen liitosiin, joka sallii vähän tai ei lainkaan liikettä. Nivelet on kiinnittyneet tiiviisti side- tai rustokudoksella, mikä antaa niille erityisen vakauden ja mahdollistaa voimien tehokkaan siirron luiden välillä.

Nivelet voidaan jakaa kahteen pääryhmään: fibrosisiin synarthrooseihin, joissa liikettä rajoittava yhteys muodostuu tiiviistä sidekudoksesta; sekä kartilagineisiin synarthrooseihin, joissa luut ovat yhdistyneet kartilagin avulla. Esimerkkejä fibrosisista synarthrooseista ovat kallon luiden saumat sekä hampaan kiinnitys leukaluuhun hampaiden alveoliluuihin. Esimerkkejä kartilagineisista synarthrooseista ovat kasvulevyt lapsuudessa, jotka kasvun loputtua voivat fuusioitua luuksi (synostoosi).

Toiminta ja merkitys: synarthroosit tarjoavat suurta vakautta ja tehokkaan voiman siirron, mutta liikelaajuus on vähäinen tai olematon. Tämä on tärkeää esimerkiksi kallon suojaamisessa aivoja vastaan ja luuston rakenteiden vakauden kannalta.

Kehitys ja kliininen huomio: monen synarthroosin kehitys alkaa varhain elämässä; kallon saumat muodostuvat sidekudoksesta ja kasvulevyt ovat rustoa, jotka voivat fuusioitua luuksi kasvun loputtua. Poikkeavuudet, kuten kallossynostoosi (craniosynostoosi), voivat aiheuttaa päälaen muodostuksessa epämuodostumia. Vammat voivat tilapäisesti vaikuttaa liitosalueiden vakauteen, mutta normaalisti synarthroosit pysyvät staattisina.