Suuttumus

Suuttumus on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan tilaa, jossa ihminen kokee voimakasta ärtymystä, vihaa tai raivoa vastoinkäymiin, epäoikeudenmukaisuuteen tai tavoitteidensa estymiseen. Se on yleensä tilapäinen reaktio, joka syntyy, kun yksilön arvot tai tavoitteet joutuvat kohteeseen, jonka hän kokee uhkaavan tai loukkaavan.

Etymologia: Sana suuttumus juontuu verbistä suuttua, joka tarkoittaa vihastumista; -mus on suomen kielen abstraktin tilan nimittäjäpäte, jolla muodostetaan substantiiveja.

Ilmeneminen ja konteksti: Suuttumus voi ilmetä sekä sisäisenä kokemuksena että ulkoisena ilmaisuna. Fysio- ja autonomiset reaktiot, kuten sykkeen ja verenpaineen kohoaminen sekä hengästyttävä jännitys, voivat esiintyä yhdessä kognitiivisten reaktioiden, kuten kärsimättömyyden, nopeiden tulkintojen ja tavoitteiden menettämisen tunteen kanssa. Ilmaisut vaihtelevat äänenkorottamisesta jähmettymiseen tai sulkeutumiseen; kulttuuriset ja tilanteelliset tekijät vaikuttavat siihen, miten suuttumus näkyy ja miten sitä sietää tai sietää hallita.

Hyöty ja haitta: Suuttumus voi toimia reaktiona suojata omia rajoja tai motivaatiota, mutta usein toistuva tai hallitsematon suuttuminen johtaa konflikteihin ja ihmissuhteiden heikkenemiseen.

Esteiden hallinta: Tyypillisiä keinoja ovat tilan pysäyttäminen, syvä hengittäminen, kognitiivinen uudelleen tulkinta, ongelmanratkaisu ja rakentava kommunikaatio. Tarvetta voi olla myös ammatilliselle tuelle, jos suuttumus on yleensä voimakasta tai uhkaa turvallisuutta tai hyvinvointia.