Suolayhdisteilla

Suolayhdisteilla tarkoitetaan ioniyhdisteitä, jotka koostuvat kationeista tai positiivisesti varautuneista ioneista sekä anioneista eli negatiivisesti varautuneista ioneista. Ne muodostavat ionisidoksia ja tyypillisesti kiteisen rakenteen kiinteässä tilassa. Vesiliuoksessa ne dissosioituvat erillisiksi ioneiksi, jolloin liuoksen sähköiset ominaisuudet muuttuvat.

Luokittelu ja esimerkit: Suolat jaetaan pääasiassa epäorgaanisiin ja orgaanisiin suoloihin. Epäorgaanisia esimerkkejä ovat natriumkloridi NaCl, kaliumsulfaatti K2SO4, kalsiumpoksaatti CaCO3 sekä natriumkloridi- ja nitratisuolat kuten NaNO3. Orgaaniset suolat ovat esimerkiksi ammonium- ja metyyli- tai intiimesuoloja, kuten ammoniumasetaatti NH4C2H3O2 sekä natriumbenzoaatti NaC7H5O2. Suolojen nimissä on tavallisesti kationin ja anionin nimeäminen.

Ominaisuudet: Suolat ovat yleensä kiinteitä aineita, joilla on korkea sulamispiste ja jotka voivat olla lievästi tai huomattavasti liukoisia veteen riippuen rakenteesta ja lattice-energia-hidratointisuhteesta. Liuetessaan ne johtavat sähköä ionien liikkuessa ja ominaisuudet voivat vaihdella suuresti; jotkut suolat ovat hygroskooppisia, toiset lähes liukenemattomia tietyissä oloissa.

Syntyminen ja käyttökohteet: Suolat syntyvät usein neutralointireaktioissa, metathesiksessä tai happo-emäksisissa reaktioissa. Niillä on laaja käytännön merkitys ruoasta (suola elintarvikkeissa), lannoitteissa, rakennusmateriaaleissa ja kemianteollisuudessa. Luonnossa suolat esiintyvät mineraaleina kuten haliittina, sekä biologisissa prosesseissa.

Suolayhdisteet ovat keskeisiä sekä teollisessa että arkipäiväisessä kemiassa niiden monipuolisten ominaisuuksien ja sovellusten vuoksi.