Suojausrefleksit

Suojausrefleksit ovat nopeita, automaattisia motorisia vasteita, joiden tehtävänä on suojata kehoa vahingoilta ja hengitysteiltä. Ne ovat pääasiassa synnynnäisiä ja ilmenevät jo varhaisessa elämässä. Suojausrefleksit syntyvät ja toteutuvat suurimmaksi osaksi aivorungon ja selkäytimen tasoilla, eivätkä vaadi tietoista ajattelua, mutta niitä voidaan moduloida aivokuoren ja tunteiden kautta.

Toimintaperiaate perustuu sensorisen ärsykkeen välittämiin impulssiin, joka etenee selkäytimeen tai aivorankoon. Siellä muodostuu reflekssignaali, joka välitetään motorisille neuronille ja johtaa nopeaan lihasvasteeseen. Tämä vaste voi olla tarkoitettu estämään vahinko, kuten tuki- ja suojausliikkeet tai hengitysteiden suojaaminen. Usein reflexit ovat säätökykyisiä: ne voivat toimia automaattisesti, mutta niitä voidaan myös modulaida tietoisen tai tahdonalaiseen kontrollin alaisuuteen.

Esimerkkejä suojarefleksistä ovat muun muassa räpytysrefleksi (silmän räpyttely suojaamaan silmää), korneaalirefleksi, gag-refleksi ja yskimis- sekä nielemisrefleksit, jotka suojaavat hengitysteitä. Myös pupillirefleksi säätelee mustuaista valon määrän mukaan puolustellen verkkokalvoa. Lisäksi nuoressa iässä ja aivorungon mandateille refleksit kuten withdrawal-refleksit auttavat arvioimaan southern.

Kliininen merkitys: suojarefleksien esiintyminen ja poikkeavuudet ovat tärkeä osa neurologista tutkimusta. Puutteet tai hidastuneet vasteet voivat viitata aivorungon tai kranial nerve -vaurioihin sekä yleiseen häiriötilaan. Anestesiassa suojarefleksit voivat heikentyä, mikä vaikuttaa ilmatieiden suojaamiseen ja hengityksen hallintaan.