Suffixeistä

Suffixeistä tarkoitetaan kielen morfeemeja, joita lisätään sanan loppuun. Ne ovat keskeisiä sekä sanan taivutuksessa että sananmuodostuksessa. Suomen kielessä suffixit ovat tyypillisiä: sanoihin voidaan liittää useita päätteitä peräkkäin, jolloin sana saa useita merkityksiä samaan aikaan. Tämä ilmiö kuuluu suomen agglutinatiiviseen rakenteeseen, jossa sanan osat pysyvät liikuttomina, mutta niihin lisätään runsaasti semanttisia ja syntaktisia muotoja.

Taivutuspäätteet eli taivutuspäätteet merkitsevät sijamuotoa, lukua ja omistussuhteita. Esimerkkejä: talo + n = talon (genetiivi); talo +ssa = talossa (inessiivi); talo +oon = taloon (illatiivi); talo +a = taloa (partitiivi). Ominaisuuksien ja määrien ilmaisussa taivutuspäätteet ovat yleisiä, ja omistus muodostuu lisäämällä omistuspäätteitä: taloni, talosi, talonsa, talomme, talonne, talojensa.

Johdannaispäätteet eli derivation päätteet muodostavat uusia sanoja tai sanaluokkia. Esimerkkejä: -minen muuntaa verbeistä nominaaleja kiihtymän tai toiminnan nimeäviksi (juokseminen, puhuminenso); -inen käytetään adjektiivin muodostamiseen (kivinen, kaupungillinen). Muita yleisiä johdannaisia päätteitä ovat -ointi ja -us/-ys, joiden avulla sanoista tehdään toiminnan tai ominaisuuden ilmauksia sekä adjektiiveja tai substantiiveja.

Suffixejä tuntemalla oppii helpommin sekä lukemaan että tuottamaan suomen kieltä, sillä ne ohjaavat sanan merkityksen ja syntaksin muutoksia. Lisäesimerkkejä ja sanakirjoja käyttämällä voi harjoitella päätteiden oikeaa käyttöä ja yhdistelyä.