Stereoäänitysmenetelmiä

Stereoäänitysmenetelmiä käytetään äänitallenteiden luomiseen, jotka pyrkivät jäljittelemään ihmisen kuuloaistia ja tarjoamaan kuuntelijalle tilallisen äänikuvan. Tavoitteena on luoda vaikutelma äänilähteiden sijainnista ja laajuudesta stereokuulokkeilla tai kaiuttimilla kuunneltaessa. Erilaisia menetelmiä on kehitetty saavuttamaan tämä tavoite eri tilanteissa ja äänitystarpeisiin.

Yksi yleisimmistä menetelmistä on kaksisuuntainen (XY) -mikrofoniasettelu, jossa kaksi kardioidi-suuntakuvioista mikrofonia asetetaan lähekkäin ja niiden kalvopinnat muodostavat noin 90–135 asteen kulman. Tämä menetelmä tuottaa yhdenmukaista vaihevasteetta ja terävän keskikuvan. Toinen suosittu menetelmä on NOS (Nederlands Omroep Stichting), joka käyttää kahta kardioidi-mikrofonia 90 asteen kulmassa, mutta sijoitettuna hieman etämmäksi toisistaan, mikä voi tarjota laajemman stereokuvan.

AB-menetelmässä käytetään kahta samansuuntaista kardioidi- tai pallokuvioista mikrofonia, jotka ovat sijoitettu tietyn etäisyyden päähän toisistaan. Tämä menetelmä perustuu ajan eroon ja voimakkuuseroon saapuvien äänisignaalien välillä, ja se tuottaa usein laajan ja luonnollisen stereokuvan. Ortodynaaminen (ORTF) -asetelma, joka yhdistää XY- ja AB-menetelmien piirteitä, käyttää kahta kardioidi-mikrofonia 110 asteen kulmassa ja 17 cm etäisyydellä toisistaan, jäljitellen ihmisen korvien välistä etäisyyttä. Muita menetelmiä ovat esimerkiksi binauraalinen äänitys, joka hyödyntää ihmisen pään muotoa ja korvakäytäviä realistisen tilavaikutelman luomiseksi, sekä erilaiset keinotekoiset kaiutus- ja tilavaikutuksia luovat tekniikat.