Statuskoodia

Statuskoodia, yleisemmin HTTP-tilakoodia, tarkoitetaan kolminumeroinen tilakoodi, joka palautetaan verkkopalveluiden vastauksena. Koodi esiintyy vastauksen alussa ja saa ilmi, miten pyyntö on käsitelty ja millaisia jatkotoimenpiteitä mahdollisesti tarvitaan. Tilakoodit ovat osa HTTP-protokollan kokonaisuutta ja niitä käytetään sekä verkkosivujen että API-rajapintojen vastauksissa.

HTTP-tilakoodit jaetaan viiteen pääryhmään: 1xx informatiiviset tilakoodit (esim. 100 Continue), 2xx menestyksekkäät tilakoodit (esim. 200 OK, 201 Created), 3xx uudelleenohjaukset (esim. 301 Moved Permanently, 302 Found), 4xx asiakkaan virheet (esim. 400 Bad Request, 404 Not Found, 429 Too Many Requests) sekä 5xx palvelimen virheet (esim. 500 Internal Server Error, 503 Service Unavailable). Jokaisella ryhmällä on yleinen merkitys, jonka avulla asiakkaat voivat reagoida oikein.

Käytännössä tilakoodit kertovat, miten pyyntö on käsitelty. 2xx-koodit tarkoittavat yleensä onnistunutta toimintaa, 3xx-ohjausta virran suuntaamiseksi toiseen resurssiin, 4xx- ja 5xx-koodit virheitä, joista voidaan johtaa korjaavia toimenpiteitä. Monissa sovelluksissa tilakoodin lisäksi tarjotaan lisätietoja virheestä sarjana rakenteista, kuten JSON-kentistä, jotta asiakasparven kehittäjät voivat tulkita ongelman tarkemmin.

Modernina käytäntönä on Problem Details -standardi (RFC 7807), joka määrittelee virheille yhtenäisen rakenteen (status, title, detail, type ja instance). Tilakoodit ovat olennainen osa HTTP-vastausta ja verkkopalveluiden syntaksia.