Standardointiorganisaatioissa

Standardointiorganisaatioissa tarkoittaa järjestöjen ja foorumien kokonaisuutta, jotka kehittävät, hyväksyvät ja ylläpitävät standardeja sekä suosituksia teknisille, taloudellisille ja hallinnollisille alueille. Standardit luo yhteisen kielen yhteentoimivuudelle, turvallisuudelle, laadulle ja kilpailukyvylle.

Rakenne ja esimerkkejä. Standardointi toimii sekä kansainvälisesti, alueellisesti että kansallisesti. Kansainvälisiä toimijoita ovat muun muassa ISO (International Organization for Standardization) ja IEC (International Electrotechnical Commission), sekä niiden yhteisprojektit kuten ISO/IEC JTC1. Euroopan tasolla vaikuttavat CEN ja CENELEC, ja kansallisella tasolla toimii kunkin maan standardointiyhtiö tai -viranomainen, kuten Suomessa SFS. Osallistuminen on pääsääntöisesti avointa jäsenmaiden delegaattoreille sekä etäyhteisön kautta.

Prosessi. Standardin kehittäminen etenee tyypillisesti uuden työasian hyväksymisestä (esimerkiksi nwip:n kaltainen aloite) työryhmän tai teknisen komitean kautta. Julkaisuprosessi sisältää useita vaiheita, kuten lausunto- ja tulkintavaiheet (esimerkillisesti CD/DIS/FDIS-tyypit riippuen organisaatiosta), lopullinen hyväksyntä ja julkinen julkaisu. Standardin ylläpito ja tarvittavat Päivitykset toteutetaan järjestelmällisesti.

Periaatteet ja vaikutus. Osallistuminen perustuu konsensukseen ja läpinäkyvään päätöksentekoon; olennaisia ovat avoin tiedonvaihto, julkiset kommentointimahdollisuudet sekä patentti- ja lisenssipolitiikat. Standardit edistävät välineiden yhteentoimivuutta, kilpailukykyä ja turvallisuutta, mutta voivat myös aiheuttaa kritiikkiä prosessin hitauden tai vaikutusvallan laskelmoidun kohdentumisen kautta.