Sotilaallisuus

Sotilaallisuus on poliittinen ja sosiaalinen ilmiö, jossa sotilaallinen voima nähdään keskeisenä välineenä valtion turvallisuuden ja vaikutusvallan säilyttämisessä. Se kattaa sekä ideologisen kannan että käytännön politiikan, jossa armeija ja asevoimien koko korostuvat sekä kansallisessa turvallisuus- että ulkopolitiikassa. Militarismiin liittyy usein korostettu asevarustelu, laaja siviilien mobilisointi sekä kulttuurinen glorifikaatio sotapalvelusta ja sotilaiden arvoista.

Historiallisesti militarismi nousee esiin, kun kansallinen identiteetti ja voimanosoitus kytkeytyvät yhteen ja kun valtiot kokevat tarpeelliseksi vahvan sotilaallisen voiman. Se voi ilmestyä sekä demokraattisissa että autoritaarisissa järjestelmissä ja liittyä sekä ulkoiseen uhkaan että kilpailuun muiden valtioiden kanssa. Militarismi näkyy päätöksenteossa muun muassa puolustusbudjettien, aseistuksen ja sotilaalliseen vaikuttamiseen liittyvien normien korostamisena sekä laajemmassa siviiliyhteiskunnan militarisoitumisessa.

Kritiikki kohdistuu usein siihen, että sotilaallisuuden korostaminen ohjaa resursseja pois siviilitoiminnan ja hyvinvoinnin tarpeista, lisäsi konfliktien kärjistymisen riskiä ja heikentää demokraattista valvontaa. Nykykeskustelussa militarismi tarkastellaan sekä ulko- että sisäpolitiikan dynamiikkana sekä keskusteluissa aseistuksesta, puolustusyhteistyöstä ja ihmisoikeuksien huomioimisesta. Kansainvälisesti militarismia tarkastellaan osana turvallisuuspolitiikan ja kansainvälisten suhteiden kokonaisuutta.