Sormenjälkikuvio

Sormenjälkikuvio, suomeksi myös tunnettu nimellä **sormenjälkikuviointi**, viittaa sormenjälkien tai muiden ihon pintakuvioiden tallentamiseen ja tutkimiseen oikeuslääketieteellisissä tai identifiointitarkoituksissa. Menetelmä perustuu siihen, että jokaisen ihmisen sormenpäillä on ainutlaatuinen kuvio, joka muodostuu papillareiden eli ihon pinnan kuoppien ja harjanteiden muodostamasta kuvioista. Nämä kuviot jäävät jäljelle esimerkiksi kosketettaessa pintoja, ja niitä voidaan käyttää henkilöllisyyden vahvistamiseen tai rikostutkinnassa.

Sormenjälkikuvioiden tallentaminen tapahtuu yleensä sormenjälkinauhalla, joka sisältää erityisen tahman, joka kiinnittää kuvion paperille tai muulle pinnalle. Tallennetut sormenjäljet vertaillaan tietokantoihin, kuten poliisin sormenjälkirekisteriin, tai tutkitaan manuaalisesti. Menetelmä on yksi luotettavimmista keinoista henkilöllisyyden vahvistamiseen, sillä sormenjälkikuvioiden uskotaan olevan ainutlaatuisia jopa identtisten kaksosten osalta.

Sormenjälkikuvioiden tutkimus on osa oikeuslääketiedettä, ja sitä sovelletaan muun muassa rikostutkinnassa, maahanmuuttokysymyksissä sekä henkilöllisyyden vahvistamisessa. Menetelmän kehitti vuonna 1892 skotlantilainen poliisi sir Francis Galton, joka osoitti sormenjälkien yksilöllisyyden. Nykyään sormenjälkikuvioiden tallentaminen ja vertailu on automatisoitu osittain, mutta asiantuntijat käyttävät edelleen silmämääräistä arviointia.

Sormenjälkikuvioiden lisäksi myös jalkapohjan, kasvojen ja muiden kehon osien pintakuvioita voidaan tutkia vastaavalla tavalla, vaikka sormenjäljet ovat yleisimmin käytettyjä. Menetelmä on laajalti hyväksytty ja käytetty maailmanlaajuisesti oikeuslaitoksissa ja turvallisuusorganisaatioissa.