Solusyklissä

Solusyklissä tarkoitetaan solun elinkaaren aikana tapahtuvaa toistuvaa sarjaa tapahtumia, jonka lopullinen tavoite on geneettisesti ehjän tyttärisolun muodostuminen. Eukaryoottisissa soluissa sykli jakautuu päävaiheisiin G1, S, G2 ja M, ja solu voi siirtyä lepotilaan G0.

Vaiheet voidaan tiivistää seuraavasti: G1-vaiheessa solu kasvaa, rekisteröi ravinnetasot ja ympäristötekijät; S-vaiheessa DNA replikoidaan eli kopioidaan suppea genominen materiaali; G2-vaiheessa solu valmistelee jakautumiseen ja varmistaa, että DNA on kopioitu oikein; M-vaiheessa tapahtuu mitoosi ja tsytokineesi, jolloin kaksi tytärsolua syntyy. Mitoosi jakautuu profaasiin, prometafaasiin, metafaasin, anafoasin ja telofaasin ennen tsytokineesiä.

Säätelevä yksikkö solusyklissä koostuu cyclin-CDK-komplekseista, joiden ilmentyminen vaihtelee vaiheittain. Esimerkkejä ovat cyclin D/CDK4/6 (G1), cyclin E/CDK2 (riippuen G1/S siirtymästä), cyclin A/CDK2 (S ja G2) sekä cyclin B/CDK1 (M-vaihe). Tarkastus- ja korjauspisteet ovat tärkeitä: G1/S-, G2/M- sekä spindelin kiinnittymisen tarkastuspiste estävät jakautumisen, jos DNA on vaurioitunut tai kromosomit eivät ole oikein kiinnittyneet.

Merkitys: solusyklin virheet voivat johtaa geneettisiin virheisiin ja syövän kehittymiseen; siksi säätelytekijät ja niiden vihjeiden reaktiivisuus ovat keskeisiä tutkimusaiheita ja hoitojen kohteita. Historiallisesti Nobel-palkinnon saivat Leland H. Hartwell, Paul M. Nurse ja Timothy Hunt vuonna 2001 niiden merkittävistä havainnoista solusyklin säätelyyn.