Solunesteessä

Solunesteessä, eli solunsisäisessä nesteessä, viitataan solujen sisällä olevaan nesteeseen. Se muodostaa suurimman osan solun sytoplasmasta ja ympäröi soluelimiä. Solunesteessä tapahtuu suurin osa solujen välittömistä metabolisista reaktioista, ja se toimii väliaineena molekyylien kuljetukselle solun sisällä.

Koostumus ja ympäristö: Solulima koostuu pääosin vedestä, johon on liuennut ioneja, metaboliitteja ja proteiineja. Tyypillisiä kationeja ovat kalium (K+) ja magnesium (Mg2+), natrium (Na+) on suhteellisesti vähäisempi, ja kloridi (Cl−) sekä fosfaatit esiintyvät liuenneina ioneina. pH on noin 7,2–7,4. Solunesteessä on myös suuria määriä aminohappoja, glukoosia, ATP:ta ja muita pienmolekyylipitoisia aineita. Proteiineja on runsaasti, osa vapaita ja osa osana solun sisäisiä rakenteita.

Toiminnot: Soluneste toimii solun biokemiallisten reaktioiden ensisijaisena tilana sekä aineiden varastona ja kuljetuskanavana solun sisällä. Siellä käynnistyvät monet reaktiot, kuten glukoosin käyttö energiaksi, ja proteiinien sekä lipidien biosynteesi. Ribosomeilla syntetisoituvat proteiinit voivat olla vapaina solulimaassa, ja osa niistä siirtyy ER:n tai muiden kalvostojen alueelle. Cytosolissa tapahtuu myös signaalinvälitys ja ionien, erityisesti Ca2+, säätelemiä vasteita.

Merkitys: Solunesteen koostumus ja ominaisuudet vaihtelevat solutyypin ja tilan mukaan. Se on keskeinen osa solun homeostaasia, kykyä vastata ulkoisiin muutoksiin sekä interaktiota muiden solujen ja ympäristön kanssa. Häiriöt solunesteessä voivat vaikuttaa koko solun toimintakykyyn.