Sivusaaliksiä

Sivusaaliksiä tarkoitetaan kalastuksessa syntyvää ei-toivottua tai vähemmän arvostettua saalista, joka päätyy pyydyksiin sivutuotteena. Sivusaalis voi koostua eri lajiryhmistä, kuten pienempiskeluskista, ei-kohdelajeista tai yli-sovittavista yksilöistä. Osa sivusaaliksiä on kaupallisesti arvoisia luokittelevia, mutta monet jäävät kertakäyttöisiksi tai palautetaan mereen.

Sivusaaliin lajit voivat vaihdella alueittain, vuodenaikojen mukaan ja käytettyjen pyydysten mukaan. Esimerkkejä ovat yhtä aikaa pyydystettävien kalalajien ohella syntyvä pienempiä kaloja, äyriäisiä, merinisäkkäiden tai linnuston osia sekä pohjaeläimiä. Sivusaaliin määrä määrittyy usein pyydysten tarkkuudesta, verkotuksen tiheydestä sekä eläinmaailman ympäristötekijöistä.

Sivusaalit voivat vaikuttaa sekä ekosysteemiin että talouteen. Suurena ongelmana on uhanalaisten tai herkkien lajien joutuminen sivusaaliin uhriksi sekä saaliin menettäminen, mikä voi heikentää kalastusalan kannattavuutta ja aiheuttaa sopeutumistarpeita kalastajien toimissa. Toisaalta sivusaaliksiä koskevat tutkimukset auttavat kehittämään kestävää kalastusta ja paremmin valittuja pyydystekniikoita, jotka minimoivat ei-toivottujen lajien saannin.

Hallinnassa sivusaalis on usein säädeltyjen pyydysten avulla. Eri maiden ja unionin tasolla pyritään vähentämään sivusaaliksiä esimerkiksi valikoivien laitteiden, ajallinen ja alueellinen rajoittamisen sekä parempien raportointikäytäntöjen kautta. Tavoitteena on sekä ympäristön että elinkeinon kestävän kehityksen saavuttaminen. Suomen ja Itämeren alueen konteksti korostaa sivusaaliksiä koskevaa seurantaa, tutkimusta ja käytäntöjen kehittämistä.