Sivukanavahyökkäys

Sivukanavahyökkäys on tietoturvahyökkäys, joka hyödyntää tietyn järjestelmän tai laitteen fyysisiä tai ajallisia ominaisuuksia, kuten virrankulutusta, suoritusaikaa tai sähkömagneettista säteilyä, paljastaakseen salassa pidettävää tietoa. Toisin kuin perinteiset hyökkäykset, jotka kohdistuvat suoraan ohjelmiston tai protokollan heikkouksiin, sivukanavahyökkäys keskittyy siihen, miten tietoa käsitellään laitteistotasolla.

Hyökkääjä analysoi keräämäänsä sivukanavatietoa käyttäen tilastollisia menetelmiä ja koneoppimista. Esimerkiksi kryptografisessa laitteessa, kuten älykortissa tai suorittimessa, suoritettavan salausalgoritmin virrankulutus voi vaihdella sen mukaan, minkä salausavaimen bitin kanssa se operoi. Systemaattisesti mittaamalla ja analysoimalla näitä virrankulutuspiikkejä hyökkääjä voi päätellä salausavaimen arvon.

Yleisiä sivukanavahyökkäyksen muotoja ovat muun muassa virrankulutusanalyysi, ajoitusanalyysi ja sähkömagneettisen säteilyn mittaus. Näitä hyökkäyksiä voidaan torjua suunnittelemalla laitteistoja, jotka tuottavat mahdollisimman vähän tai ei lainkaan sivukanavatietoa, tai käyttämällä tekniikoita, jotka sekoittavat tai satunnaistavat sivukanavatietoa, kuten "blinding"-tekniikoita kryptografisissa operaatioissa. Sivukanavahyökkäykset ovat erityisen huolestuttavia sulautetuissa järjestelmissä ja laitteissa, joissa fyysinen pääsy voi olla rajallinen.