Sisääntulukapasitanssi

Sisääntulukapasitanssi, suomeksi "sisääntulokapasitanssi", on elektroniikassa käytetty termi, joka viittaa elektroniikan laitteissa ja piireissä esiintyvään kapasitanssi-ilmiöön. Se kuvaa sähkömagneettisen kentän välityksellä laitteen sisääntulopisteen ja sen ympäristön välillä muodostuvaa kapasitanssia. Tämä ilmiö on merkittävä erityisesti korkean taajuuden signaaleissa, sillä se vaikuttaa signaalin siirrossa ja laiteen impedanssiin.

Sisääntulokapasitanssiin vaikuttavat useat tekijät, kuten piirin rakenteelliset osat, esimerkiksi johdon pituus, materiaalit ja laitteiston asento. Se voi olla hyödyllinen esimerkiksi signaalinkäsittelyssä, kun se auttaa signaalin yhdistämistä tai suodattamista, mutta myös haitallinen, jos se aiheuttaa vääristymää tai taajuuskaistoja. Laajennetussa käyttöympäristössä, kuten digitaalisissa järjestelmissä, se on otettava huomioon laitteiden suunnittelussa ja asennuksessa, jotta laite toimisi optimaalisesti.

Koska sisääntulokapasitanssi on laitteistollisesti määritelty ilmiö, sen arvoja voidaan mitata ja mallintaa käyttäen esimerkiksi SPICE-mallinnusta tai laboratoriotestejä. Tällöin voidaan arvioida, miten eri tekijät vaikuttavat kapasitanssin arvoon ja miten se vaikuttaa laitefunktiona.