Sisäverkkojen

Sisäverkkojen käsitteeseen kuuluu organisaation sisäiset tietoverkot, joita käytetään resurssien jakamiseen, tiedon siirtämiseen sekä kaikkien työntekijöiden ja laitteiden väliseen yhteydenpitoon. Ne ovat erillisiä julkisesta Internetistä ja niiden liikenne sekä pääsyoikeudet rajoitetaan organisaation turvallisuus- ja toimintavaatimusten mukaan. Sisäverkot voivat kattaa sekä kiinteä-, että langattomat yhteydet ja ne rakentuvat useista toisiinsa kytketyistä aliverkoista.

Keskeiset tekniset ratkaisut ovat verkon laitteita kuten kytkimet, reitittimet, palomuurit sekä langattomat pääteyksiköt. Palvelinta käytetään tiedostojen jakamiseen, tulostamiseen, sähköpostiin sekä liiketoimintasovellusten isännöintiin. Käyttäjät ja laitteet yhdistetään yleensä DHCP:n ja DNS:n avulla, ja käyttäjien tunnistamiseen käytetään keskitettyjä järjestelmiä kuten hakemistoja.

Turvallisuus on keskeinen osa sisäverkkojen hallintaa. Käyttäjien pääsy on rajattu roolipohjaisella pääsynhallinnalla, moni- sekä kaksivaiheisella tunnistuksella sekä verkon segmentoinnilla. Yhteys ulkoverkkoihin ja etätyöskentelyyn toteutetaan VPN-ratkaisuin ja palomuurein, ja järjestelmiä seurataan sekä lokitetaan hälytyksiä varten.

Tekniset standardit ja parhaat käytännöt noudattavat yleisiä verkkostandardeja kuten TCP/IP, Ethernet (802.3) sekä langattomiin verkkoihin (802.11). IPv4- tai IPv6-osoitteet sekä nimipalvelut (DNS) ja osoitteiden jakelu (DHCP) ovat tyypillisiä osa-alueita. Suomessa sisäverkkoja ohjaavat sekä kansalliset tietoturva- ja tietosuoja-asetukset että yleiset EU-tiedonsuojan vaatimukset.