Sionismi

Sionismi on juutalaisten kansallinen liike, jonka tavoitteena on ollut juutalaisten itsemääräämisoikeuden ja turvallisen kotimaan luominen Palestiina-alueelle. Liikkeen synty historiallisessa kontekstissa 1800-luvun lopulla kasvoi vastauksena Euroopan juutalaisvastaisuudelle ja antisemitismille. Keskeinen hahmo oli Theodor Herzl, joka esitti Judenstaat-teoksen vuonna 1896. Ensimmäinen sionistinen kongressi pidettiin Baselissa vuonna 1897, ja siitä lähtien sionismi muodosti maailmanlaajuisen järjestön, World Zionist Organizationin (WZO).

Sionismilla on useita suuntauksia, kuten poliittinen sionismi, joka korostaa valtiollista itsemääräämisoikeutta, ja kulttuuris-sionismi, joka painotti juutalaisen kulttuurin ja identiteetin vahvistamista. Uskonnollinen sionismi sekä revisionistinen sionismi (Jabotinsky) korostivat myös erilaisia painopisteitä, esimerkiksi laajempaa maantieteellistä aluetta ja sotilaallista puolustusta.

Keskeisiä virstanpylväitä ovat Balfourin julistus (1917), jossa Suur-Britannia tuki juutalaisten kansallisen kodin luomista Palestiinassa; Kansainvälisen mandaatin alaisuudessa Palestiinassa; Yhdistyneiden Kansakuntien päätös Partition Planista (1947); Israelin valtion itsenäisyysjulistus (1948) sekä sitä seuranneet sodat ja konfliktit sekä juutalaisten maahanmuutto (aliyah) useista maista.

Nykyisin sionismi toimii laajana kattoterminina, jonka alle kuuluu poliittinen, uskonnollinen ja kulttuurisionismi. Se herättää sekä tukea että kritiikkiä, ja liittyy kiistelyihin palestiinalaisten kansallisuudesta ja valtioiden välisestä oikeudesta.