Simulaatiokertojen

Simulaatiokertojen käsite viittaa simulaation useisiin toistuviin suorituksiin. Jokaisessa simulaatiokerrassa mallin tilat ja syötteet voivat olla samoja tai satunnaisesti poiketa edellisestä riippuen mallin stokastisesta tai deterministisestä luonteesta. Kerta voi sisältää aloitustilan, parametrit, satunnaisuuden sekä tietyn ajan tai tapahtumien määrän, jonka ajan kuluessa mallin käyttäytymistä seurataan.

Jokeraisen simulaatiokerran lopputulokset voivat olla erilaisia riippuen satunnaisuudesta tai eri aloitusasetuksista. Jokaisella kerralla kerätään yleensä samanlaisia mittareita, kuten läpimenoaika, läpivirta, kustannukset, varastotaso tai viiveet. Monissa sovelluksissa simulaatiokertojen avulla rakennetaan jakaumia näille mittareille ja arvioidaan järjestelmän käyttäytymistä under epävarmuus.

Käyttö ja analyysi perustuvat usein Monte Carlo -periaatteeseen: kriittiset ilmiöt selviävät paremmin, kun niitä tarkastellaan suurena määränä toistoja. Tuloksista lasketaan keskiarvot, hajonnat sekä luottamusvälit, ja niistä tehdään johtopäätöksiä järjestelmän suorituskyvyydestä. Tärkeää on huomata riippuvuudet sekä satunnaisuuden vaikutus; suurempi määrä kertauksia parantaa tarkkuutta mutta kasvattaa laskennallista kustannusta.

Hyviä käytäntöjä ovat toistojen uudelleen toistettavuuden varmistaminen asettamalla sama siemenarvo (seed) tai kirjaten kaikki syötteet ja asetukset. Tulokset tulisi raportoida keskiarvoina tai mediaaneina sekä variansseina, ja kerätä myös luottamusvälit. Simulaatiokertojen suunnittelulla voidaan optimoida sekä resurssien käytön ennustettavuus että päätöksentekoprosessi eri scenaarioissa.